Heti vuoden alussa Suomi joutui keskelle pientä kansainvälistä kriisiä. Joulukuun 28. päivänä 1984 Pohjois-Suomen ilmatilaan oli ilmestynyt idästä tunnistamaton kohde, joka katosi tutkasta saavuttuaan Inarijärven kohdalle.
Asia tuli kuitenkin ilmi vasta 2. tammikuuta 1985, kun Norjan puolustusministeriö ilmoitti, että maan puolustuslaitoksen tutka-asemat olivat havainneet idästä tulleen taktisen risteilyohjuksen lentävän Norjan ilmatilassa kohti Suomea. Suomen pääesikunta oli tässä vaiheessa niukkasanainen. Lapin tutkaverkostossa oli tehty ”havaintoja”, mutta ohjusteoriaa ei silti vahvistettu. Inarissa aloitettiin kuitenkin etsinnät. Kymmenet Lapin asukkaat kertoivat tiedotusvälineissä valoilmiöistä ja räjähdyksistä.
Suomeen virtasi ulkomaisten lehtien edustajia, ja spekulointi kiihtyi. Hurjimman teorian mukaan ohjus oli vahingossa ohjelmoitu lentämään Länsi-Saksaan, ja Neuvostoliitto oli joutunut ampumaan sen itse alas Suomen ilmatilassa. Puolueettomana itseään pitäneen Suomen poliitikoille ja viranomaisille koko ohjusselkkaus oli vähintäänkin kiusallinen. 4. tammikuuta Neuvostoliiton suurlähettiläs Sobolev esitti ulkoministeri Väyryselle pahoittelun ohjusvälikohtauksesta.
Ohjusta etsittiin keskellä kaamosta ja kovia pakkasia, mutta huonolla menestyksellä. Ratkaisevan löydön teki poromies, joka oli viemässä postia pohjoisen erämaan asukkaille. Ajaessaan moottorikelkalla Inarijärven poikki hän löysi jään päältä oudon muoviosan, joka osoittautui järven pohjassa maanneen ohjuksen osaksi. Suomen ilmavoimien sukeltajat alkoivat seuraavana päivänä etsiä maaliohjusta hyisestä Inarijärvestä. Sukeltajat löysivät useita ohjuksen osia. Raskaimmat osat nostettiin järvestä helikopterilla. Osissa olleista vuosiluvuista tutkijat päättelivät laitteen olleen 15 vuotta vanha. Myös venäjänkielisistä nimistä pääteltiin, ettei ohjus ole strateginen risteilyohjus vaan maaliohjus. 8. helmikuuta Suomen sotilasviranomaiset luovuttivat ohjuksen Vainikkalassa Neuvostoliiton viranomaisille. Sitä ennen se oli salaa tutkittu huolellisesti.
Lappilaiset ottivat tapauksesta kaiken irti. Eräs inarilainen huoltoasema myi tapauksen johdosta ”ohjus-munkkeja”. Hotelli Ivalossa laadittiin asiaan liittyvä menu, johon kuului ”Sirpalesoppa”, ”Rakettirautu” ja ”Löytäjän leivos”. Tämä menu oli ravintolan listoilla pari kolme viikkoa, ja niitä tilattiin 20–50 annosta joka ilta. Rautu tarjottiin lautaselta, jonka kulmassa oli tultasyöksevä raketti.
Osallistu keskusteluun!