Jo monen viikon ajan tanskalainen sirkustirehtööri Karsten Mathiasen oli kiehunut raivosta. Muutamaa kuukautta aiemmin hänen vaimonsa oli jättänyt hänet toisen miehen takia. Viha vaimon uuttaa miesystävää kohtaan valtasi hänen mielensä, ja 40-vuotias Karsten makasi yöt valveilla. Tuska tuntui möykkynä hänen vatsassaan, ja hänen mielessään pyöri vain vihaisia ajatuksia. Hän alkoi juoda iltaisin saadakseen unta.

Lopulta Karstenin kahden pienen lapsen osoittama huoli isästään sai Karstenin tajuamaan, että hänen täytyisi tavata vihaamansa mies.

Kun nuo kaksi miestä tapasivat kööpenhaminalaisessa kahvilassa, Karsten tiesi antavansa anteeksi vaimonsa uudelle kumppanille. Yhden kahvikupillisen sijaan he joivat useita, ja puhuivat tuntikausia.

Kun Karsten lähti kotiin, hän huomasi ihmetyksekseen, että hänen vihansa ja surunsa olivat poissa. Sen lisäksi hänestä tuntui hyvältä fyysisestikin, ensimmäistä kertaa kuukausiin. Tuona yönä hän nukkui sikeästi ja heräsi kirkkain mielin ja rentoutuneena. ”Anteeksi antaminen oli upea lahja, jonka annoin itselleni”, Karsten sanoo.


Ajattelemme anteeksi antamisen olevan jotain sellaista, jonka teemme jonkun toisen ihmisen takia, mutta uuden tutkimustiedon perusteella asia ei ole niin yksinkertainen.

Kun ihmiset antavat anteeksi, se muuttaa heidän fysiologiaansa”, kertoo tohtori Robert Enright. Hän on tutkinut anteeksi antamisen voimaa jo kolme vuosikymmentä, perustanut anteeksi antamista opettavan järjestön The International Forgiveness Institute ja kirjoittanut aiheesta useita kirjoja.

”Anteeksi antaminen auttaa sinua pääsemään eroon siitä, mitä kutsumme myrkylliseksi vihaksi”, hän kertoo. ”Sellaisesta vihasta, joka voi kirjaimellisesti vaikka tappaa ihmisen.”

Vuonna 2009 Psychology and Health -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa Enright tiimeineen tutki anteeksiannon vaikutuksia sydämen terveyteen sydänpotilailla. He saivat selville, että niillä tutkimushenkilöillä, jotka olivat antaneet anteeksi, verenkierto sydämessä parani huomattavasti, jopa neljä kuukautta anteeksi antamisen jälkeen.

Fysiologisesti nämä löydökset ovat loogisia. Kun vihan ja koston ajatukset täyttävät ihmisen aivot, autonomisen hermoston molemmat puolet aktivoituvat samanaikaisesti – sekä sympaattinen hermosto, joka antaa latausta, että parasympaattinen hermosto, joka rauhoittaa. Ensimmäisen voi ajatella olevan kuin auton kaasupoljin, ja jälkimmäinen toimii jarrupolkimen tavoin. Mitä tapahtuu, jos jarrut lyö pohjaan kiihdyttäessä? Kyyti on silloin kylmää; sydän ja elimistö saavat samanlaisia vastakohtaisia signaaleja silloin, kun henkilö on jatkuvasti vihainen.

Sydän ei ole ainoa, joka voi parantua anteeksi antamisen voimalla. Vuonna 2011 käyttäytymislääketieteen seuralle SBM:lle tehty tutkimus osoitti, että anteeksi antaminen voi helpottaa unettomuutta. Duken yliopiston lääketieteen keskuksessa Pohjois-Carolinassa, Yhdysvalloissa tehty tutkimus taas selvitti, että anteeksianto voi vahvistaa hiv-potilaiden immuunijärjestelmää. Joka vuosi uudet tutkimukset paljastavat anteeksi antamisen voivan parantaa kaikkea unettomuudesta ehkäpä jopa syöpään.


Vuonna 1999 Rosalyn Boycen elämä järkkyi, kun hänen Lontoossa sijaitsevaan kotiinsa tunkeutui mies ja raiskasi hänet hänen kaksivuotiaan tyttärensä nukkuessa viereisessä huoneessa. Kolme viikkoa myöhemmin mies, joka oli syyllistynyt useisiin raiskauksiin, vangittiin ja tuomittiin kolmeen elinkautiseen vankeusrangaistukseen.

Rosalynin painajainen ei kuitenkaan ollut ohi. Hyökkäyksen muisto pyöri hänen mielessään jatkuvasti ja hän joutui muuttamaan kodistaan paetakseen muistoja. Hän ei pystynyt syömään. Lääkäreiden mukaan hän kärsi posttraumaattisesta stressireaktiosta ja reaktiivisesta masennuksesta, ja hänelle määrättiin masennuslääkkeitä sekä rauhoittavia. Hän alkoi juoda pullon viiniä joka ilta torjuakseen asian mielestään.

Kun Rosalynin mielenterveys ja fyysinen olo huononivat, hän oivalsi, että hänen täytyisi parantaa itsensä. Terapian ja opiskelun kautta Rosalyn ymmärsi, että ainoa keino siihen oli antaa hyökkääjälleen anteeksi.

”Minulle anteeksianto tarkoitti sitä, etten enää tuntenut kytköstä itseni ja raiskaajani välillä, ja pystyin irrottamaan itseni rikoksesta”, Rosalyn kirjoittaa. ”Kun päätin suhtautua anteeksi antamiseen näin, valtava taakka poistui harteiltani.”

Heinäkuussa 2014 Rosalyn pystyi vihdoin tapaamaan raiskaajansa ja antamaan tälle anteeksi kasvokkain yhteiskuntaan kotouttavan ohjelman välityksellä.

”Jälkeenpäin minulla oli valtavan hyvä olo”, hän sanoo. ”En ajattele raiskausta enää. Se katosi kuin savuna ilmaan.”


Harva ymmärtää anteeksi antamisen voiman paremmin kuin Marina Cantacuzino. Marina on entinen toimittaja ja johtaa nyt perustamaansa The Forgiveness Project -sivustoa ja näyttelyiden sarjaa. Projektissa käytetään kaikkialta maailmasta kotoisin olevien ihmisten omia tarinoita – myös Rosalynin – tutkimuksessa, jossa selvitetään anteeksiannon rajoja ja mahdollisuuksia.

”Anteeksi antaminen ei ole hyväksymistä tai sallimista”, brittiläinen Cantacuzino selittää ja kumoaa käsityksen, jonka mukaan anteeksi antaminen tarkoittaa, että teko olisi ollut hyväksyttävä. Toinen harhakäsitys on, että anteeksi antaminen vaatii sopua syyllisen kanssa. Näin ei ole. Anteeksi voi antaa, ja sen jälkeen joko ylläpitää suhdetta tai ei. Sen sijaan anteeksi antaminen vaatii menneisyyden uudelleen muotoilua, tapahtuneen ja syyllisen katsomista laajemman ja myötätuntoisemman linssin läpi.

Marina Cantacuzino kertoo myös, että anteeksiannon tarjoaminen ei tarkoita sitä, että henkilö luopuu oikeuksistaan. Ihmisille voi antaa anteeksi, mutta he voivat silti joutua vankilaan tai maksaa teostaan muulla tavoin. Yksi Marinan lempimääritelmistä on itse asiassa tullut erään vangin suusta: ”Anteeksi antaminen tarkoittaa sitä, että luopuu kaikesta toivosta saada parempi menneisyys.”


Muutettuaan Englannista Libanoniin vuonna 1966 ja nähtyään, kuinka 15-vuotinen sisällissota runteli maan, Alexandra Asseily pystyi vain ihmettelemään kuinka ihmiset kykenevät sellaiseen väkivaltaan.

”Minun täytyi antaa anteeksi ihmisille, jotka tuhosivat Libanonin, vaikka se oli niin ihana paikka”, psykoterapeutti Asseily kertoo. Hän päätti viettää aikaa miesten kanssa, jotka olivat olleet sodassa raakoja taistelijoita. ”Kun pystyin näkemään heidät ihmisinä eikä hirviöinä, tiesin läpäisseeni kokeen.”

Vuonna 1984 hän oli mukana perustamassa Englantiin Oxfordin yliopiston Libanonin opintojen keskusta, jossa hän pyrkii edistämään anteeksi antamista rauhan ja paranemisen työkaluna. Työssään Alexandra kertoo tapaavansa usein ihmisiä, jotka ovat sairastuneet. Hän kertoo eräästä Roomassa asuvasta naisesta, joka on pysynyt uskottoman aviomiehensä rinnalla vuosikausia, ja joka nyt on kuolemassa syöpään. ”Hän on katkera, ja uskon sen syöneen häntä sisältä”, Alexandra kertoo, vaikka hän myöntääkin, ettei vihan ja syövän yhteyttä ole vielä osoitettu tieteellisesti.

Niin ei välttämättä ole enää kauan. Robert Enright on alkanut tehdä yhteistyötä slovakialaisen onkologin Pavel Kotoučekin kanssa tutkimuksessa, jossa selvitetään, voiko anteeksianto edes auttaa taistelussa syöpää vastaan. Kotouček kertoo hänellä olleen monia tapauksia Slovakiassa ja Englannissa, jossa potilaan katkeruus vaikutti tukahduttavan immuunijärjestelmää. ”On paljon näyttöä siitä, että jos potilaan immuunijärjestelmää voidaan parantaa, hänen syöpänsä pysyy aisoissa.”

Tutkimus toteutetaan ympäri Eurooppaa plasmasolusyöpäpotilaiden kattojärjestön Myeloma Patients Europen kautta. Siinä tarjotaan potilaille ohjattua anteeksiantamisterapiaa perinteisten hoitotapojen kuten kemoterapian, sädehoidon ja luuydin- ja kantasolusiirtojen rinnalla.


Kun 33-vuotias Kanadan Vancouverissa asuva koulunkäynninohjaaja Azaria Botta riitaantui hyvän ystävänsä kanssa, se avasi hänen silmänsä anteeksi antamisen parantavalle voimalle.

Kesällä 2004 Azaria oli reppureissaamassa Euroopassa vanhan ystävänsä kanssa. Naiset lähtivät matkaan innoissaan ja matkustivat Ison-Britannian halki ennen kuin saapuivat Pariisiin. Siellä Azarian ystävä ilmoitti lähtevänsä viikoksi kolumbialaisen reppureissaajan matkaan. Azaria järkyttyi ja raivostui. Hän vietti viikon yksin Pariisissa vihaisena ja pettyneenä. Hän alkoi kärsiä oudoista päänsäryistä ja kipeästä vatsasta. Azaria kiehui edelleen raivosta vielä silloinkin, kun hänen ystävänsä palasi Pariisiin ja pyyteli vuolaasti anteeksi.

Vielä Azarian palattua Vancouveriin hänen vihansa pysyi ennallaan – ja niin pysyivät myös pää- ja vatsakivut. Vasta ystävän anteeksipyynnön ja kyyneleisen sovinnon jälkeen Azarian pää kirkastui lopulta ja hänen ruokahalunsa palasi. Silloin hän yhdisti asiat: hänen vihansa oli tehnyt hänet sairaaksi. ”Tunsin oloni kevyemmäksi”, Azaria sanoo. ”Vihasta luopuminen oli ensimmäinen askel.”

Asiantuntijat ovat järkkymättömästi sitä mieltä, ettei anteeksiantoon ole vain yhtä tietä. ”Se on jokaiselle erilaista”, Marina Cantacuzino sanoo. Monet väsyvät vuosien saatossa vihaan ja pelkoon ja päättävät tietoisesti muuttaa asioita. Toiset taas voivat tavata väärintekijän kaltaisen ihmisen, tai nähdä televisio-ohjelman, joka saa heidät ajattelemaan tilannetta uudella tavalla.

Robert Enright myöntää, että anteeksi antamisella voi olla monia muotoja, mutta pohjimmiltaan se on hyvyyden tarjoamista henkilölle, joka on satuttanut. ”Sillä voi olla monta muotoa: kunnioitus, puhelinsoitto tai jollekin toiselle pahantekijästä sanottu hyvä sana”, hän kertoo. ”Paradoksi on siinä, että kun osoitat armoa henkilölle, joka ei osoittanut armoa sinulle, paranet henkisesti – ja joskus fyysisesti.”

Lue lisää
Kiitos antaa voimaa 
Kuusi tapaa löytää onni 
Suruakin tarvitaan