Obaman perheen päivällispöytään kuuluvat terveellinen ruoka, hyvät pöytätavat ja toisinaan myös leikki nimeltä ”ruusuja ja risuja”. Kukin perheen jäsenistä – Yhdysvaltain presidentti Barack Obama, hänen vaimonsa Michelle ja heidän tänä vuonna 11 ja 8 vuotta täyttävät tyttärensä Malia Ann ja Natasha, kutsumanimeltään Sasha – kertoo vuorollaan, mitä hyvää ja huonoa heidän päivässään oli. Tämän tavan noudattaminen helpottui tammikuussa, kun isä alkoi tehdä töitä ”kotitoimistossaan”, Valkoisen talon Oval Officessa, joka on perheen yksityistilojen alapuolella.

Malia pääsi pian uuden elämäntilanteen tasalle. ”Isä, sinun työssäsi on tosi paljon risuja”, hän totesi.

Olipa päivä miten stressaava tahansa ja olipa kyseessä sitten suurvallan johtajan tai tavallisen tallaajan perhe, säännölliset keskustelut arkisista iloista ja huolenaiheista auttavat keskittymään siihen, mikä elämässä on todella tärkeää. Obamojen päivällisperinne ilmentää heidän maanläheistä tapaansa kasvattaa lapsiaan huolehtivasti ja rakastavasti.

Yhdysvaltain ”huippuisä” ja ”ykkösäiti” ovat saaneet viljalti kiitosta tavastaan kasvattaa onnellisia ja tasapainoisia lapsia. He näyttävät antavan lapsilleen ne kahdeksan peruslahjaa, joita lapsi tarvitsee voidakseen hyvin, asuipa hän sitten Valkoisessa talossa tai teillä kotona:

1. Osoita, että rakastat lastasi.

”Kaikkein eniten lapset tarvitsevat tietoa siitä, että he ovat vanhemmilleen tärkeitä ja että heitä rakastetaan syvästi”, sanoo psykologi David Elkind.

Obamat tuovat rakkautensa esille niin suurilla kuin pienilläkin tavoilla. He rullaluistelevat käsi kädessä. He läppäävät leikkisästi ylävitosia. Malian pelatessa jalkapalloa Sasha istuu katsomossa isänsä sylissä. Ja ensimmäisenä koulupäivänä lentosuukot sinkoilevat edestakaisin (jopa presidentin autosaattueen edessä).

Molemmat vanhemmat ovat aktiivisesti kiinnostuneita lastensa maailmasta. Kun Sasha esiintyy tanssinäytöksessä tai Malia pelaa koripallo-ottelussa, katsomossa on yleensä vähintään äiti, ellei isäkin. Yhdysvaltain ensimmäisen naisen tiedetään varaavan kalenteriinsa erikseen aikaa ”leikkiin”. Hän seuraa tytärtensä koulunkäyntiä ja haluaa tuntea heidän opettajansa hyvin.

”Minusta he pärjäävät hyvin siksi, että olen pystynyt luomaan tasapainon”, Michelle sanoo. ”Minulla ei ole tekemisen puutetta, mutta ehdin silti kotiin huolehtimaan, että he tekevät läksynsä.”

Presidentti Obama on ylpeä siitä, että oli läsnä jokaisessa tyttäriensä vanhempainillassa koko 21 kuukauden mittaisen vaalikampanjan ajan. Erossa ollessaan perheenjäsenet soittelevat toisilleen joka ilta. Lapset tietävät, että vanhemmat ajattelevat heitä ja pitävät heihin yhteyttä.

2. Älä hemmottele lasta pilalle äläkä päästä aikuistumaan liian varhain.

Noin vuosi sitten Malia sanoi haluavansa ruveta isona ”näyttelijäksi ja muotisuunnittelijaksi”. Sasha taas halusi ”rocktähdeksi”. Tytöt ovat puheliaita nykyajan varhaisteinejä, jotka ovat kasvaneet popkulttuurin ja teknisten vempainten keskellä.

”Varhaislapsuuden ja teini-iän välinen aika on vanhemmille viimeistä otollista aikaa vaikuttaa lasten arvoihin”, sanoo tohtori David Tayloe, Yhdysvaltain lastenlääkäriliiton AAP:n puheenjohtaja. ”Siinä iässä lapset hyötyvät hyvästä laatuajasta vanhempiensa kanssa. He juttelevat mielellään esimerkiksi autossa ja ruokapöydässä. Muutaman vuoden päästä he ovat teini-iässä ja puhuvat yhä vähemmän.”

Yksi Obamojen suurimmista haasteista on se, miten tytöt voivat nauttia esimurrosiästään ja myös toteuttaa varhaisteinien unelmiaan tulematta hemmotelluiksi pilalle. Presidentin lapset ovat asemassa, jossa he voisivat saada lähes kaiken mitä vain keksivät haluta. Obamat ovat kuitenkin asettaneet rajoja. He antoivat tyttöjen tavata suosikkibändinsä Jonas Brothersin (yllätysvisiitti heidän ensimmäisenä iltanaan uudessa kodissa), mutta eivät päästäneet heitä vierailemaan television Hannah Montana -menestyssarjassa. Tytöillä on iPodit, kamerat ja tietokoneet, mutta he eivät saa viedä matkapuhelimiaan kouluun, sillä kännykän käyttö on siellä kielletty.

Vaikka Obamat tietävät, että Valkoisen talon tytöt ovat roolimalleina miljoonille lapsille (puhumattakaan heidän tuomastaan myönteisestä julkisuudesta), he ponnistelevat pitääkseen lastensa elämässä yllä ”normaaliuden aluetta”. Viime pyhäinpäivän aattona presidentti tavoistaan poiketen ärähti kunnolla, kun valokuvaajat ahdistelivat häntä ja Halloween-asuun pukeutunutta Sashaa matkalla juhliin. Obamat eivät myöskään yleensä suostu haastatteluihin, joissa halutaan kysellä lapsista tai joihin lapset halutaan mukaan (tätäkään artikkelia varten ei myönnetty haastattelua). Kun koko maailma tuntuu katselevan, vanhemman velvollisuus on suojella lapsen yksityisyyttä mahdollisimman pitkälle.

3. Luo turvallisuutta johdonmukaisuudella ja perinteillä.

Kun Obamat ennen vaaleja asuivat Chicagossa, tyttöjen lauantait oli varattu tanssitunneille ja pizza-aterialle Michellen, hänen ystäviensä ja heidän lastensa seurassa. Kesäisin ohjelmana oli päiväleiri retkineen ja teemapäivineen, joihin kuului esimerkiksi ”hurjien hiuksien päivä”.

Perhetraditiot auttavat lapsia mittaamaan aikaa ja myös arvostamaan sitä. Perinteiden ei tarvitse olla suurisuuntaisia tapahtumia. Jotkin mukavimmista tavoista saattavat saada alkunsa lähes vahingossa. Kun lapset olivat pienempiä ja perheen isä joutui osavaltion senaattorina olemaan paljon poissa kotoa, Michelle ja tytöt tottuivat harrastamaan ”kellimistä”, loikomaan sängyssä yhdessä ja juttelemaan.

Pienet jokapäiväiset rituaalit tuovat turvallisuutta. Säännöllinen nukkumaanmenoaika antaa sekin lapsille turvallisen päivärytmin, vaikka he usein siitä nurisevatkin. Sama pätee yhteisiin iltaruokailuihin, joiden järjestäminen on helpottunut sen jälkeen kun vaalikampanja päättyi ja isä alkoi työskennellä alakerrassa.

Perherutiinit luovat turvallisuudelle lujan perustan erityisesti sellaisten suurten muutosten yhteydessä kuin Obaman perheen muutto puolen mantereen poikki Chicagosta Washingtoniin, uuteen kaupunkiin, jossa on uudet koulut ja uudet ystävät. Chicagossa Michellen 71-vuotias äiti Marian Robinson vei joka päivä tyttärentyttärensä kouluun. Nyt hän on muuttanut perheen kanssa Valkoiseen taloon, missä hän toimii ”kolmantena vanhempana” ja huolehtii kaveritapaamisista, kotiläksyistä, pianoharjoituksista ja muusta koulupäivän jälkeisestä ohjelmasta.

Kansakunnan ykkösmummi on auttanut perheen siirtymävaiheessa ”mittaamattoman paljon”, kuten Michelle sanoo, sillä Marian ei ole ollut ”millänsäkään” Valkoisen talon hohdosta. ”Minusta on upeaa, että mummi asuu heidän kanssaan”, sanoo texasilaisen Baylorin yliopiston lastenlääkäri Adiaha Spinks-Franklin. ”Monissa kulttuurisissa ryhmissä suurperhe on perhedynamiikan perusta.”

4. Huolehdi tukiverkostosta.

Presidentin virkaanastujaisten jälkeen Obamat pitivät ”tupaantuliaiset” viidellekymmenelle vanhalle ystävälleen ja sukulaiselleen, samoille ihmisille, joiden kanssa he olivat vuosien ajan viettäneet juhliaan ja joihin he olivat tukeutuneet. ”On helpompi pitää jalat maassa, jos ympärillä on ihmisiä, joiden kanssa on todella tuttu”, Michelle sanoi.

AAP:n puheenjohtaja Tayloe sanoo: ”On äärettömän tärkeää, että lapset voivat keskustella muiden läheisten aikuisten kanssa, kuulla toisenlaisia näkökulmia ja ilmaista omia ajatuksiaan.”

Havaijilla Obamojen tytöt tapaavat indonesialais-amerikkalaista tätiään, presidentin sisarta Maya Soetoro-Ngiä, ja hänen kanadalais-yhdysvaltalaista miestään Konradia (jonka vanhemmat ovat malesialais-kiinalaisia) ja tytärtään Suhailaa. Michellen kotikonnuilla Chicagossa heillä on sukulaisia melkein enemmän kuin voi laskea.

Käytännön tukea voi saada myös ystäviltä, mistä on erityisen paljon hyötyä silloin kun kumppani on ”viikonloppuisä”, kuten Michelle kuvaili aviomiestään tämän luodessa uraansa. Silloin vanhempi tarvitsee luotettavia ystäviä, joilta saa tarvittaessa apua.

5. Pidä kiinni säännöistä, mutta jousta hiukkasen.

Malia ja Sasha tietävät, että heidän ääntään kuullaan, mutta se ei silti paina – eikä sen tarvitsekaan painaa – yhtä paljon kuin vanhempien ääni. ”Vanhempien täytyy tehdä niin kuin he itse katsovat parhaaksi”, sanoo Harvardin yliopiston psykologi Alvin Poussaint. ”Valkoisessa talossakin tyttöjen täytyy sijata sänkynsä ja muistaa panna herätyskellonsa soimaan. Omatoimisuuden edellyttäminen on loistava tapa estää heitä kasvamasta siihen uskoon, että he olisivat muita parempia.”

Selkeät ja johdonmukaiset säännöt antavat lapsille tukea, opettavat vastuullisuutta ja selventävät, mikä on oikein ja mikä väärin. Sasha ja Malia tietävät, että heillä on pääsy kaikkialle Valkoiseen taloon, mutta heidän on ensin kerrottava, minne haluavat mennä. Säännöt ovat siis hyväksi.

Säännöistä on kuitenkin hyvä myös tinkiä kohtuuden rajoissa, jotta lapset oppisivat joustavuutta, ja isovanhemmat ottavat usein mielellään tämän tehtävän. Mummin hoidossa tytöt saavat valvoa kauemmin kuin puoli yhdeksään, katsoa enemmän televisiota ja syödä enemmän jälkiruokaa.

Michelle Obama on laskenut leikkiä siitä, miten hänen äitinsä, joka suhtautui hyvin tiukasti Michellen ja hänen veljensä syömiseen, on muuttunut hemmottelevan mummin perikuvaksi: ”Minulla on tapana sanoa äidille: ’Kuka sinä oikein olet, ja minne minun äitini katosi?’”

6. Opeta ottamaan toiset huomioon.

Etuoikeutetussa asemassa tai julkisuudessa kasvavat lapset eivät aina käyttäydy kauniisti eivätkä hyvien tapojen mukaisesti. Malia ja Sasha ovat kuitenkin toistaiseksi loistaneet siinä, istuvatpa he sitten kuuntelemassa taas yhtä isän puhetta tai hymyilevät kärsivällisesti kuunnellessaan ties kuinka monetta vieraiden ihmisten laulamaa syntymäpäiväonnittelulaulua. (Malialle niin käy usein, sillä hän on syntynyt heinäkuun 4. päivänä, Yhdysvaltain ”syntymäpäivänä”.)

”Minusta vanhemmat eivät korosta tapakasvatusta riittävästi”, sanoo perhepsykologi John Rosemond. ”Hyvä käytös opettaa lapsia ottamaan toiset huomioon ja etsimään tilaisuuksia olla avuksi, ja sitä kautta lapset oppivat kunnioitusta muita kohtaan, mikä on hienon luonteen kulmakivi.”

Muiden huomioon ottaminen kuuluu Obaman perheen arvoihin. He tekevät vapaaehtoistyötä köyhien hyväksi, ja he valitsivat lastensa kouluksi Sidwell Friendsin kveekarikoulun, jota Chelsea Clintonkin aikoinaan kävi ja jossa opetetaan muiden kunnioittamista. He toimivat paikallisessa yhteisössään – ja palvelevat silläkin tavoin maataan.

7. Irrota piuhat.

Tänä vuonna kuudessatoista maassa tehty tutkimus toi esille, että televisio ja videopelit ovat jyrkästi vähentäneet 1–12-vuotiaiden lasten leikkimiseen käyttämää aikaa. Vanhemmillakin on omat läppärinsä, hakulaitteensa ja älypuhelimensa.

”Ei riitä, että sanoo lapselle: ’Tee koulutehtäväsi’”, Obama sanoi kampanjansa aikana yleisöjoukolle. ”Kun lapsi tulee koulusta, kotona on televisio ja radio päällä, vanhempi ei tarkista läksyjä, talossa ei ole kirjan kirjaa, videopeli vain pauhaa.”

Presidentti on lukenut Malialle ääneen kaikki seitsemän Harry Potteria. Molemmat tytöt lukevat nyt omin päin sen sijaan, että roikkuisivat tuntikausia netissä.

Hyvä vaihtoehto on myös touhuaminen Valkoisen talon pihassa leikkitelineessä, joka on rengaskeinuineen ja köysitikkaineen pystytetty Oval Officen ulkopuolelle. ”Se on yksinkertainen puinen leikkiteline, jossa lapset joutuvat käyttämään olennaisia leikkitaitoja, kuten motorisia taitoja ja kuvittelua”, sanoo tohtori Spinks-Franklin. ”Ja he leikkivät jopa kylmällä säällä, ihan niin kuin pitääkin!”

Sadepäivinä rakennetaan linnoituksia sohvatyynyistä. Sisustaessaan presidentin virka-asuntoa lapsilleen sopivaksi Michelle on pitänyt yhtenä ohjenuoranaan sitä, että ”kaiken pitää käydä linnoitukseksi”.

8. Myönnä, että kasvattaminen on vaikeaa.

Obamat joutuvat kohtaamaan samoja haasteita kuin muutkin työssäkäyvät vanhemmat. Michelle on puhunut huolesta, jota hänelle aiheuttaa työn ja perheen yhteensovittaminen. ”Me kaikki elämme saman syyllisyyden kanssa”, hän sanoi eräässä puheessaan. ”Oletteko samaa mieltä?”

Syyllisyydestä voi olla hyötyäkin, sanoo newyorkilaisen tutkimusjärjestön Families and Work Instituten puheenjohtaja Ellen Galinsky. Ensimmäinen ja tärkeä askel on sen myöntäminen, että on vaikea antaa riittävästi aikaa sekä lapsille että työlle. Galinskyn tutkimukset osoittavat, että lapset pystyvät sopeutumaan kohtuullisen hyvin vanhempien työmäärään, kunhan vanhemmat eivät tuo työstressiään kotiin.

AAP:n puheenjohtaja Tayloe on samaa mieltä: ”Työnarkomaanitkin voivat olla hyviä vanhempia, jos he tarjoavat laadukasta normaalielämää ja osoittavat, että lapsilla on etusija heidän sydämessään.”

Elämänoloista riippumatta hyvässä vanhemmuudessa on psykologi Elkindin mukaan pohjimmiltaan kyse siitä, että lapselle annetaan kaksi asiaa: juuret (turvallisuutta ja opastusta, jotta he tuntisivat olevansa tukevalla pohjalla) ja siivet (vapautta ja mahdollisuuksia kaikkien lahjojensa kehittämiseen). Niin kasvatetusta lapsesta saattaa jonakin päivänä kehkeytyä vaikkapa maansa johtaja.

PURPOSE DRIVEN CONNECTION © 2009 THE READER’S DIGEST ASSOCIATION, INC.