Inject Testi Mainos

Tämä on testi mainos. KOkeillaan kuinka tämä mahdollisesti toimii!

Crossover-luokka tuntuu olevan koko ajan suositumpi autonostajien keskuudessa. Renault päätti tuoda uuden kilpailijan näille markkinoille julkistamalla Renault Capturin. Captur on Clion pohjalevylle tehty viiden hengen auto, mutta korotettuna, minkä ansiosta näkyvyys ulos on parantunut ja aikuinenkin mahtuu istumaan takapenkillä mukavasti. Korotuksesta huolimatta pienen auton ketteryyys on onnistuttu säilyttämään.

Konseptivaiheessa Captur oli todella röyhkeästi muotoiltu. Ulkonäkö oli ärhäkkä ja pyörät erittäin suuret. Kauppoihin auto tuli kuitenkin paljon maltillisemman näköisenä, vaikka siinä onkin edelleen joko 16- tai 17-tuumaiset renkaat. Muotoiluinnovaatio näkyy jännittävällä tavalla aaltoilevassa kylkiprofiilissa, joka kieltämättä kiehtoo ja saa valon leikkimään heijastuksillaan.

Konehuoneen puolella pieni on valttia. Vaihtoehtoina on 0,9- tai 1,2-litraiset turboahdetut bensiinimoottorit. Näistä pienemmässä on 5-portainen käsivalintainen vaihteisto ja suuremmassa, mikä koeajoyksilössämmekin oli, 6-portainen EDC kaksoiskytkin-automaattivaihteisto. 120 hevosvoimaa riittää kuljettamaan vajaa 1300 kiloista autoa oikein hyvin, mutta mielenkiintoisempaa on se, miten sulavasti auto kulkee rauhallisessa kaupunkiajossa. Vaihteistolle on kaksi asentoa; normal ja eco. Eco on päällä vakiona, ja meno on todella rauhallista ja isolla vaihteella. Mikäli tarvitaan ripeämpää menoa esimerkiksi moottoritien rampilla tai ohituksissa, kannattaa eco ottaa pois päältä. Kaasupolkimessa on myös jonkinlainen extra-vara. Nimittäin kun polkaisee kaasun ”pohjaan”, voi sitä sen jälkeen painaa vielä hieman syvemmälle, jolloin eco kytkeytyy ilmeisesti automaattisesti pois päältä. Omassa testiajossani ennakoin nuo tarpeet ja pystyin ottamaan napista econ valmiiksi pois päältä.

Sisätiloissa on haettu myös erilaista muotoilua varsinkin kojetaulussa. Hallintalaitteet ovat pääasiassa todella perustasoa ja esimerkiksi automaatti-ilmastointia ei ole. Lämpötilasäätimien naksuvia, pyöreitä säätimiä voisi melkein kutsua retroksi. Keskellä on näyttö, josta hallitaan navigointia, radiota ja mediasoitinta. USB-paikka on suoraan näytön ylälaidassa ja handsfree-toimintakin löytyi. Handsfreessä tosin vastapuoli kuuli äänen todella huonosti auton omaa mikrofonia käytettäsessä.

Ratissa on käytetty kahta eri materiaalia. Yläosa on keinonahkaa ja alaosa on pianolakatun näköistä muovia. Nappeja on kaksi (molemmin puolin rattia), ja kumpikin vaikuttaa vakionopeussäätimeen. Penkit ovat napakat ilman suurempia muotoiluja. Jousitus niissä tuntuu yhtenäisjousitukselta, ja säätöjä ei penkissä ole kuin eteen/taakse, ylös/alas ja selkänojan kaltevuus. Ristiselän tukea ei pysty säätämään eikä sitä tukea juurikaan edes ole.

Takapenkeillä mahtuu aikuinenkin istumaan hyvin. Pinta on melko kova mutta menettelee ainakin kaupunkiajossa. Tavaratilaan mahtuvat hyvin niin ostoskassit kuin pienemmät matkalaukutkin. Suuria laukkuja ei montaa mahdu. Pohja on irrotettava ja sen voi laskea ihan alas tai nostaa ylös tasaiseksi pinnaksi. Pohjan toisella puolella on kangaspinta ja toisessa pitävä kumipinta.

Kaupunkiajoon Renault Captur on varmasti ihan omiaan. Silti minua jäi vaivaamaan hieman tuo askeettisuus, vaikka tarpeelliset asiat löytyivätkin. Ristiselän tuen puuttuminen penkistä on omalle herkälle selälleni huono asia. Penkki loppui myös hieman kesken, joten reisi oli osittain tyhjän päällä. Moottori riitti viemään autoa eteenpäin tarpeeksi ripeästi, mutta myös erittäin pehmeästi kaupunkiajossa. Ohjaus oli tarkka, mutta liikenneympyrässä tehostuksen muutokset tuntuivat ohjauksessa.