1955. Henri Traverso pyysi Brigitte Bardotia juoksemaan rannalla, sillä hän halusi saada vangittua liikkeen kauniisti. Näyttelijätär, joka oli tuohon aikaan vasta nouseva tähtönen, totteli mukisematta. Vuonna 1997 Henrin poika Gilles Traverso sai odottamattoman puhelun: näyttelijättären rinnalla juokseva pikkupoika oli tunnistanut itsensä! Hänestä oli aikuistuttuaan tullut kansainvälinen talousjuristi.

1955. Kunnon tytöltä näyttävä Grace Kelly poseeraa Henri Traversolle hotelli Carltonin terassilla. ”Isä kertoi, että Grace Kelly oli mutkaton ja ystävällinen”, Gilles Traverso sanoo. ”Heti tämän kuvauksen jälkeen Grace kutsui kaikki kuvaajat drinkille.” Osallistuminen Cannesin elokuvafestivaaleille muutti tämän nuoren Hitchcock-elokuvien tähden elämän, sillä juuri siellä hän tapasi Monacon prinssi Rainierin, ja vuotta myöhemmin hänestä tuli maailman loistokkain prinsessa.

1959. Vuosi oli mahtava Yves Montandille, josta sukeutui kansainvälinen tähti Yhdysvaltojen kiertueen aikana. Henri on ikuistanut hänet koomisessa tilanteessa, joka kiteyttää koko Traversojen tyylin: tallennetaan tilanne, koko sen tarina ja arvokkuus, ja siten säilötään muisto hetkestä. Montand oli unohtanut laittaa sukat jalkaan, ja kuvassa hän pukee niitä kiireesti Carltonin portailla. Sivustakatselijat, jotka odottavat tähtien nousevan elokuvajuhlien portaikkoa, seuraavat kohtausta hämmästyneinä.

1993. Catherine Deneuve ja Chiara Mastroianni. Valokuvaajille järjestetyn kuvaussession aikana salamavalot räiskyivät tauotta. Äidin ja tyttären unelmoivat katseet vanginnut Gilles Traverso onnistuu kuitenkin luomaan vaikutelman, että naiset poseeraavat yksin hänelle. ”He olivat Cannesissa mainostamassa André Téchinén ohjaamaa elokuvaa Vuodenajoista parhain, ja tuo oli ensimmäinen kerta, kun heidät oli oikeastaan nähty yhdessä. En voinut jättää tilaisuutta käyttämättä!”

1976. Henri Traverso on kuvannut Marcello Mastroiannin hotellin baarissa. ”Sinä kerroit hänelle, että olen täällä, eikö vain”, näyttelijän baarimikolle kohdistama hymy tuntuu viestittävän. ”Hän on hyvin tietoinen siitä, että paikalla on valokuvaajia, mutta se ei häiritse häntä”, Gilles huomauttaa. ”Isälläni oli etuoikeus päästä kulkemaan vapaasti Carltonissa, ja hän tunsi hotellin henkilökunnan hyvin. Hän otti aina vain kolme tai neljä kuvaa eikä vaatinut enempää.” Reilu peli ja hienotunteisuus kantoivat hedelmää joka kerta.

Ennen vanhaan valokuvaajia oli vain kourallinen, mutta tätä nykyä yli 300 kuvaajaa taistelee tähtien hymyistä punaisella matolla. ”1950-luvulta aina 70-luvun lopulle saakka Hollywoodin jättiläiset saattoivat kävellä ympäriinsä ilman henkivartijoita ja antautua kuvattaviksi ystävällisessä hengessä”, Gilles Traverso kertoo. ”Sitten astuimme bisneksen ja television aikakaudelle. Nykyään tähtien aikatauluja säädellään tiukasti, joten heihin saa enää harvoin suoraa yhteyttä.” Vuonna 1995 kuvattu Sharon Stone, joka oli pari vuotta aiemmin tehnyt unohtumattoman roolin elokuvassa Basic Instinct, pyörähtelee, vilkuttelee ja hymyilee kahden poliisin (rusetteihin sonnustautuneet miehet näkyvät kuvassa tähden takana) sekä tikkailla keikkuvien valokuvaajien linssien valvovien silmien alla. ”Häikäisevässä iltapuvussaan ja kimaltelevissa timanteissaan näyttelijätäreen ikään kuin tiivistyy koko elokuvajuhlien glamour”, Gilles Traverso sanoo hymyillen. Juuri tällaiset näyt tekevät Cannesin jokavuotisista filmifestivaaleista lumoavien unelmien näyttämön.

KIRJASTA CANNES CINEMA (KUSTANTAJA CAHIERS DU CINEMA, 35 €) © 2011