Yhdysvaltain Suomen suurlähettilään Bruce Oreckin, 61, mielestä Venäjän tulisi kunnioittaa Suomen itsenäistä päätöksentekoa, jos tämä päättää hakeutua Naton jäseneksi. Oreck kertoo kantansa Valitut Palat –lehden haastattelussa lehden elokuun numerossa.

—Se on ilman muuta Suomen oma asia. Kukaan muu ei sitä voi päättää. Ymmärrän että tämä edellyttäisi poikkeuksellisen tarkkaa harkintaa, koska Venäjä on naapurinne, mutta Natossa ei ole kyse hyökkäyksellisestä asiasta vaan se on puolustuksellinen. Se ei ole jotain, jossa Venäjän tarvitsisi pelätä tai jossa Suomen tulisi pelätä oman asemansa puolesta, koska Suomen oikeutta puolustautua ei ole koskaan voitu kyseenalaistaa ja koska se (Nato-jäsenyys) tekee mahdolliseksi Suomen puolustuksen vahvistumisen, Oreck sanoo mutta varoo ottamasta tämän selkeämmin kantaa Suomen Nato-jäsenyyden puolesta.

Oreck arvostelee tapaa, jolla Venäjä tunkeutui keväällä Krimin niemimaalle. Hänen mielestään Venäjän olisi tullut ottaa asia esille YK:ssa, jos se oli huolissaan venäjänkielisen väestön turvallisuudesta Ukrainassa.

—On monia eri keinoja hoitaa humanitäärisiä ongelmia, on YK ja monet siihen liittyvät organisaatiot. Ei voi vain yksipuolisesti marssia sisään ja valloittaa alueita, se ei ole 21. vuosisadan toimintatapa, Oreck sanoo.

Oreck suosittelee riskinottoa ja hämmästelee suomalaista sosiaaliturvaa

Harmaantuvan Suomen talouden tuleva menestys riippuu Oreckin mielestä pitkälle suomalaisten ja erityisesti nuorten kyvystä sopeutua muutoksiin ja ottaa riskejä. Hän kehottaa suomalaisia vanhempia rohkaisemaan lapsia ja nuoria riskinottoon ja muutosvalmiuteen.

—Elämme suurten muutosten aikaa, asiat muuttuvat tosi nopeasti. Ei tarvitse katsoa kuin Nokiaa. Kun saavuin tänne viisi vuotta sitten, se oli yhä matkapuhelinalan kuningas. Nyt sen bisneksen on ostanut Microsoft. Nokia jatkaa toimintaansa, mutta keskeinen osa sen liiketoimintaa katosi, Oreck sanoo.

—Suomen kohtalo riippuu siitä, miten hyvin 40-60-vuotiaat ymmärtävät muutoksen nopeuden. En sano, että 50-vuotiaan miehen tai naisen pitäisi muuttua, se on liikaa vaadittu. Mutta sosiaalisesti ja kulttuurisesti on tärkeätä, että he kääntyvät seuraavan sukupolven puoleen sanoen, että on tärkeätä että te muututte. Annamme teille luvan yrittää, ottaa riskejä, epäonnistua, ja liikkua nopeasti. Minä en muutu, mutta sinun täytyy muuttua. Ja äidit, isät ja koko yhteiskunta sanoo, että se on hyvä asia. Se on tämän yhteiskunnan haaste tällä hetkellä, Oreck sanoo.

Puhuttaessa Suomen rakenteellisista ongelmista, kuten huoltosuhteen heikentymisestä, työttömyydestä ja julkisen talouden velkaantumisesta Oreck viittaa suomalaisen yhteiskunnan turvallisuushakuisuuteen. Se on hänen mukaansa johtanut tilanteeseen, jossa muutoksia ja riskinottoa vältetään viimeiseen saakka.

—Suomalaiset ottavat riskejä mutta usein vasta, kun selkä on seinää vasten. Ei ole paras hetki ottaa riskiä silloin, kun selkä on seinää vasten. Sinulla on enemmän liikkumavaraa ja vaihtoehtoja ottaessasi riskejä silloin, kun et ole keskellä kriisiä, Oreck muistuttaa.

Oreck myös hämmästelee suomalaista sosiaaliturvajärjestelmää, jonka pitäisi kaiken järjen mukaan rohkaista kansalaisia yrittämiseen ja riskinottoon, mutta joka päinvastoin saa nämä jähmettymään paikoilleen.

—On mielenkiintoista, että Yhdysvalloissa meillä ei ole sellaista sosiaalista turvaverkkoa kuin teillä on täällä (Suomessa), ja silti olemme riskinottajia. Voisi ajatella, että miksi ottaa riskejä maassa, jossa ei ole turvaverkkoa. Voisi olettaa, että verkon puuttuessa olisimme (amerikkalaiset) maailman konservatiivisimpia ja riskejä välttävimpiä koko maailmassa, mutta emme ole, päinvastoin olemme ehkä suurimpia riskinottajia.

—Kun Suomessa on turvaverkko, eikö teidän pitäisi ottaa enemmän riskejä. Sen sijaan, että turvaverkko toimisi trampoliinina, joka auttaisi sinua yltämään korkeammalle, se tarttuu sinuun ja jäät siihen jumiin. On mielenkiintoista, miksi sosiaalinen turvaverkko toimii kuin liimapaperi. En tarkoita, että siitä pitäisi pyrkiä kokonaan eroon, mutta jollain tavalla sitä pitäisi muuttaa, Oreck sanoo.