Pahaa sutta ken pelkäisi | Valitut Palat
Tilaa nyt Valitut Palat -lehti lahjaksiTilaa nyt Valitut Palat -lehti lahjaksi!KESÄALE!

TILAA VALITTUJEN PALOJEN UUTISKIRJE!

Pahaa sutta ken pelkäisi

Luo: 06/23/2015 - 14:45

Susi on pahamaineinen ja pelätty petoeläin, osin syyttä. Hurjasta maineestaan huolimatta susi on tappanut ihmisen Suomessa viimeksi 1800-luvun lopulla.

Haaskalinnut seuraavat toiveikkaina suden metsästysonnea.
Kuva: 
Hannu Huttu

Sudella on siinä määrin huono maine, että paha susi esiintyy niin laulun sanoissa kuin pelottavissa lasten saduissa. Suden uhkaa on silti liioiteltu, koska viimeisistä suden aiheuttamista kuolemantapauksista on Suomessa kulunut yli sata vuotta. Suden aiheuttamista kuolemista Varsinais-Suomen tapaukset vuosina 1880–1881 ovat ilmeisesti tunnetuimmat ja toistaiseksi viimeiset. Kirkonkirjojen mukaan yhteensä 22 lasta kuoli tuolloin susien raatelemina.

Ihmisen parhaalla ystävällä, koiralla, on paljon yhteistä suden kanssa. Tutkijat ovat havainneet suden ja koiran olevan perimältään hyvin paljon toistensa kaltaisia. Suden elekieli on sekin hyvin pitkälle samanlaista kuin koiralla. Elekieli kertoo suden sosiaalisesta asemasta laumassa, sillä yleensä nuoremmat sudet lepyttelevät ja mielistelevät vanhempiaan. Tällaista alistuvaksi tulkittua käytöstä on toisen suupielien nuoleminen. Korvat osoittavat taaksepäin, häntä on alhaalla ja voi heilua puolelta toiselle. Alistunut susi voi nostaa takajalkaansa ylös, jolloin toinen susi saattaa haistaa sen sukuelimiä. Koirat toimivat vastaavalla tavalla, jos omistaja tai joku muu perheenjäsen lähestyy makaavaa koiraa ja rapsuttaa tätä. 


Susi voi varastaa karhulta ruokaa, jos se saa siihen tilaisuuden.
Kuva: Hannu Huttu

Sosiaalinen eläin

ILMOITUS, SISÄLTÖ JATKUU ALLA
ILMOITUS PÄÄTTYY

Inject Testi Mainos

Tämä on testi mainos. KOkeillaan kuinka tämä mahdollisesti toimii!

Sanonnassa puhutaan yksinäisestä sudesta, mutta oikeasti susi on sosiaalinen eläin, joka elää perheryhmissä kuten ihminenkin. Susi pyrkii löytämään itselleen lisääntymiskumppanin ja riittävän suuren alueen omaksi reviirikseen. Se elää pääsääntöisesti ydinperheessä, jonka muodostavat lisääntyvä pari ja sen eri-ikäiset jälkeläiset. Perheryhmässä on jäseniä tavallisesti kolmesta yhteentoista, mutta laumat voivat olla tätä suurempiakin.


Sudelle syntyy keskimäärin neljästä kuteen pentua, yleensä toukokuun puolivälissä tai sen jälkeen.
Kuva: Seppo Ronkainen

Nuoret sudet ovat joko samana vuonna tai aiempina vuosina syntyneitä pentuja, jotka ovat toistaiseksi jääneet synnyinlaumaansa. Yksin elävät sudet ovat tyypillisesti nuoria vaeltelevia yksilöitä. Jotkin susinuorukaiset saattavat lähteä pareittain liikkeelle erkaantuakseen myöhemmin omiin suuntiinsa. Useimmin susiparin muodostavat eri laumoista peräisin olevat uros ja naaras, jotka ovat perustamassa perhettä.

Huippupedoilla, kuten sudella, on merkittäviä vaikutuksia ympäristöönsä. Nämä ravintoketjun ylimmän askelman pedot muokkaavat lajiyhteisöjen rakennetta, ja niillä voi olla tervehdyttävä ja tasapainottava vaikutus ekosysteemin toimintaan. Suden olemassaolo hyödyttää suoraan haaskansyöjiä, joille on tarjolla saaliiden jäännöksiä tasaisemmin läpi vuoden. Susikantojen elpyminen voi edesauttaa myös haaskoja syövän ahman paluuta alueille, joilta ihminen on sen hävittänyt.


Susien metsästämisellä ehkäistään niiden karjalle ja muille kotieläimille aiheuttamia haittoja.
Kuva: Hannu Huttu

Susi on petoeläin, joka tappaa toisia eläimiä ravinnokseen. Tästä näkökulmasta se, että susi tappaa ihmisiä, ei ole poissuljettua, ja ilman tekniikkaa ihminen voisi olla hyvin avuton sutta vastaan.

Osa suden uhkaavasta käyttäytymisestä johtuu joko itsepuolustuksesta tai pesän tai esimerkiksi sairaan laumanjäsenen puolustamisesta. Näissä tilanteissa susi aina varoittaa ensin murisemalla, näyttämällä hampaitaan ja liikkumalla levottomasti.

Suomessa suden näkeminen luonnossa on hyvin epätodennäköistä, koska susia on vähän. Viimeisen vuosikymmenen aikana määrä on vaihdellut 150 yksilöstä 250 yksilöön. Uhkaavat kohtaamiset ovat äärimmäisen epätodennäköisiä, ja korkeintaan pedon näkee vain vilahdukselta sen ylittäessä tietä tai peltoa.

Jos hukka uhkaa

Uhkaavimmat tilanteet syntyvät, kun susi hyökkää metsästyskoiran kimppuun. Useimmiten sudet tällöinkin pakenevat ihmisen tullessa paikalle. Ihminen voi kokea uhkaavaksi myös sellaisen tilanteen, jossa susi pysähtyy hetkeksi tarkkailemaan ihmistä tai vaikkapa ratsastajaa.

Todellisessa uhkatilanteessa, jossa susi lähestyy ihmistä muristen tai muutoin aggressiivisesti, ei tule koskaan juosta pakoon. Sutta voi lähestyä käsiä taputtaen ja huutaen tai vetäytyä poispäin samalla itse uhmakkaasti käyttäytyen. Sutta pitää katsoa silmiin, eikä sille saa kääntää selkää. Jos susi kuitenkin hyökkää, parasta on pysyä paikoillaan ja käyttää käsillä olevia keppejä, kiviä, suksisauvoja tai vaikka ongenvapaa puolustautumiseen. Lisäksi kannattaa puhaltaa pilliin tai muuten metelöidä. Sutta voi myös paeta lähellä olevaan puuhun.


Artikkeli perustuu biologi Mervi Laaksosen kirjaan Susi, jolle myönnettiin vuoden 2014 tiedonjulkistamisen valtionpalkinto. Kirjan kustansi Maahenki vuonna 2013.

Magazine
No
No

Osallistu keskusteluun!