Mikäli olet kesämökillä tai kotona, tämä temppu ei juuri ulkomaailmaa hetkauta. Tunnet mahdollisesti itsesi vapautuneeksi, säästä riippuen kenties myös viluiseksi. Mutta jos satut pläräämään tätä lehteä marketin lehtihyllyn äärellä tai vaikkapa juna-aseman kioskilla, taidat joutua hankaluuksiin.

Kesämökillä me suomalaiset nakuilemme luontevasti saunassa, matkalla uimaan ja uidessa. Mutta grillatessa tai pihakeinuillessa vaatteettomuus olisi outoa. Hassua tällaiselta alastomuuteen tottuneelta saunakansalta.

Jopa julkinen imettäminen herättää yhä paheksuntaa. Neljä kautta eduskunnassa istunut Janina Anderssonkin muistetaan lähes ainoastaan siitä, että hän julkeni antaa rintamaitoa vauvallensa – eduskuntatalossa. Oli kohun aiheuttaminen tahallista tai ei, siitä hyötyivät sekä Andersson vaalimenestyksestä päätellen että kaikki Suomen tulevat äidit. Julkinen imettäminen kun on yhä yleisempää, paheksunnasta huolimatta. Vauvat saavat yhä useammin tuoretta evästä, kun nälkä on pahin.

Alastomuudella taitaa olla ikuinen sokkiarvo, vaikka siihen suhtautuminen onkin vaihdellut voimakkaasti läpi ihmiskunnan historian. Varhaisimmat tiedot riisumiskulttuureista ulottuvat 4 000 vuoden päähän Indus-joelle, jossa viisaat viisastelivat nakuna. 2 500 vuotta sitten Aleksanteri Suuri törmäsi nykyisen Intian porteilla samaista perua oleviin alastomiin viisaisiin miehiin, Philip Carr-Gomm kertoo alastomuuden historiasta kertovassa kirjassaan. Kreikkalaista filosofiaa oppinut Aleksanteri pysähtyi ja tutustui nakugurujen ajatteluun. Toinen suuri valloittaja, Julius Caesar puolestaan kuvaa kirjassaan Gallian sota, kuinka roomalaisia vastassa oli Asterixin kylän sijaan hurja, alaston sotajoukko. Siitäkin saisi jännän sarjakuvan.

Napoleon puolestaan teetti itsestään alastonpatsaan 1800-luvun alussa. Kun ranskalaiset hävisivät englantilaisille Waterloossa, brittien komentaja Wellington vei Napoleon-nakupatsaan kotiinsa. Miltä tuntuisi ajatus Churchillistä, joka olohuoneessaan olisi päivittäin tuijotellut Hitlerin alastonpatsasta? Tai että Stalinilla olisi ollut Kremlissä Mannerheimin riisuttu ratsastajapatsas?

Vuosikymmen sitten 1 900 suomalaista meni aamuviideltä Helsingin kauppatorille yhteiseen alastonkuvaan. Kukin sai muistoksi oman vedoksen kuvaaja Spencer Tunickilta. Itse en harmikseni päässyt mukaan, mutta useampi ystäväni hehkuttaa vieläkin kokemusta. On tehnyt mieli kysyä, että jos kerran kimppanakuilu oli niin mahtavaa, niin miksei sitä voisi harrastaa myös ilman, että joku ottaa samalla kuvia? Samainen Tunick on kuvannut alastomia ryhmäkuvia joka puolella planeettaamme. Eräs teos on Sveitsin alppijäätiköiltä, jossa kuvaaja halusi kiinnittää huomiota maapallon lämpenemiseen.

Aatamin ja Eevan asu onkin yhä suositumpi prostestikuosi. Kuusikymmenluvulla John Lennon ja Yoko Ono riisuutuivat rauhan puolesta. Sen jälkeen varsinkin ympäristöliike ja eläintensuojelijat ovat hyödyntäneet alastomuuden saamaa mediahuomiota. Eläintenoikeusjärjestö PETA alkoi vuonna 2002 järjestää Pamplonassa alastonjuoksuja, joilla protestoitiin kaupungin härkäjuoksuja vastaan. Huomio ei kiinnittynytkään härkien huonoon kohteluun, vaan nakuileviin mielenosoittajiin. Turistit virtasivat Pamplonaan katsomaan sekä naku- että härkäjuoksua. Nakuprotestit päätettiin siirtää Barcelonaan.

Hassuttelumielessä tehdyistä viuhahteluista on merkintöjä yliopistomaailmasta Yhdysvalloista jo vuodelta 1804. Varsinaisesti viuhahtelu tuli länsimaissa muotiin runsas 40 vuotta sitten seksuaalisen vapautumisen myötä. Irwinin vuonna 1974 levytetystä Viuhahdus- kipaleesta päätellen ilmiö rantautui pian Suomeenkin. Jos Britanniassa tyypillinen viuhahdus tehdään urheilutapahtumassa, Suomessa julkinakuilu liittyy opiskelijaelämään. Minäkin kuulun yliopistoviuhahtelijoihin. Olen kirmaillut kelteisilläni lukuisia kertoja ympäri aamuöistä Helsingin keskustaa. Suositan sitä lämpimästi, kaiken ikäisille. Poliisiautoja alastomana piilotellessaan tuntee todella elävänsä.

Kolumnisti Jan Erola on kustantaja, joka kirjoitti tämän tekstin ilman rihman kiertämää.