Charlize Theronin tavaramerkiksi ovat muodostuneet roolihahmot, joita harva kutsuisi miellyttäviksi, eikä nyt huhtikuussa ensi-iltaan tulevan Young Adult -elokuvan päähenkilö Mavis Gary ole poikkeus. Mavis on kirjailija, joka on palannut kotikaupunkiinsa varmana siitä, että pystyy valloittamaan takaisin teinivuosien poikaystävänsä, ja ihastuksen omat tunteet – puhumattakaan tämän vaimon ja lapsen tunteista – ovat sivuseikka, kun Mavis tavoittelee päämääräänsä.

Mavis Garysta ei ole tullut yleisön suosikkia, mutta Theron on saanut roolityöstä tunnustusta ja palkintoja. Ei hän ole ennenkään tyytynyt olemaan silmänruokana katsojille, vaan on uransa alusta alkaen halunnut enemmän ja myös tehnyt töitä sen eteen. Kova työ on myös tuottanut tulosta. Vuonna 2004 Theron sai parhaan naispääosan Oscar-palkinnon roolistaan elokuvassa Monster - Aileen Wuornos.

Theronin kunnianhimoinen asenne ulottuu myös omaa minää ja elokuvauraa pidemmälle. Syntyjään eteläafrikkalainen Theron on nimetty YK:n rauhanlähettilääksi toimi-alanaan naisiin kohdistuvan väki-vallan ehkäiseminen. Lisäksi hän toimii aktiivisesti nimeään kantavassa Charlize Theron Africa Outreach Projectissa, joka pyrkii koulutuksella estämään Etelä-Afrikan hälyttävän aids-epidemian leviämistä. Projekti tekee nuorisotyötä seksuaalisen väkivallan ehkäisemiseksi.

Sinua ei ole nähty valkokankaalla kolmeen vuoteen. Tarvitsitko omaa aikaa ennen uuden työn aloittamista?

Theron: En ole pysytellyt poissa tarkoituksella. Minun oli määrä näytellä George Millerin elokuvassa, jota oli suunniteltu kuvattavan vuoden ajan Australiassa. Hanke kuitenkin viivästyi, ja reilun vuoden jälkeen edustajani totesi, etten voisi enää vain odotella tekemättä mitään.

Etsitkö haastavia rooleja tarkoituksella?

Theron: Olen 36-vuotias, mutta vieläkin tuntuu kuin olisin juuri aloittamassa. Ehkä alan vasta tajuta, mihin suuntaan haluan kehittyä näyttelijänä.

Miten pääset esittämiesi hahmojen nahkoihin?

Theron: Työtapani on pakkomielteenomainen. Kun olen ottanut työn vastaan, ajattelen sitä taukoamatta, ja pääsen siitä eroon vasta silloin, kun kuvaukset päättyvät.

Omistaudut kuukausiksi roolihahmoille, joiden kanssa ei tosielämässä haluaisi viettää hetkeäkään.

Theron: En ole samaa mieltä. Minusta olisi oikein hauska käydä lasillisella Mavisin tai Aileenin kanssa. Voisi luulla, ettei minulla ja näillä fiktiivisillä hahmoilla ole mitään yhteistä. Mutta kun heihin syventyy, huomaa että monet heidän piirteensä, jotka ensi alkuun tuntuivat käsittämättömiltä, ovatkin ainoastaan inhimillisiä.

Onko sinun ollut vaikea todistaa, että sinussa on muutakin kuin kauniit kasvot?

Theron: Ei. Jos tekee jotain,mitä todella rakastaa, sitä ei ajattele työnä tai kovana ponnistuksena.En osaisi toimia toisinkaan. Olen sen verran ylpeä, etten suostu ottamaan mitään ilmaiseksi. Haluan tehdä työtä saadakseni sen mitä ansaitsen. Tämän olen oppinut vanhemmiltani. Myös tanssijataustastani on ollut hyötyä, koska olen tottunut kurinalaiseen elämään ja kovaan työhön.

Halusit tanssijaksi ja teit töitä mallina. Missä vaiheessa lapsuuttasi keksit, että haluat näyttelijäksi?

Theron: En keksinyt sitä vielä silloin. Minun lapsuudessani ei luettu kuuluisista näyttelijöistä tai tiedetty, miten elokuvia tehdään. Sellainen elämä oli kaukaista. Ehkä tietämättömyyteni antoi minulle rohkeutta yrittää.

Teet paljon hyväntekeväisyyttä.

Theron: Uskon, että kaikilla elämän osa-alueilla on tehtävä sitä mitä rakastaa. Hyväntekeväisyys antaa minulle syyn käydä kotimaassani, ja saan auttamisesta ja ihmisten tapaamisesta itsekin voimaa. Jotkut saavat sielunruokaa kirkosta, minä tästä työstä.

Mitä Africa Outreach Projectille kuuluu?

Theron: Todella hyvää. Projektin johtaja on parhaillaan Etelä-Afrikassa suunnittelemassa kolmea uutta hanketta. Uskon tekemäämme työhön ja pidän sitä tärkeänä. Etelä-Afrikassa aids on levinnyt laajalle, eivätkä monet edes tiedä kuinka tartunnalta voisi välttyä. Siksi tuemme kansalaisjärjestöjä, jotka kampanjoivat aidsin estämiseksi. On velvollisuuteni tehdä mitä vain voin.