Patruuna puhuu

Iso mies toivottaa vieraat tervetulleiksi arvokkuutta huokuvaan neuvotteluhuoneeseen. Hänen tumman pukunsa rintapieltä koristaa pieni kultainen merkki, jossa on kuvattuna siivekäs hevonen. Mies on kustannusyhtiö SanomaWSOY:n suuromistaja ja Helsingin Sanomia julkaisevan Sanoma Osakeyhtiön entinen toimitusjohtaja, ministeri Aatos Erkko. Merkki hänen rintapielessään kuvaa Pegasosta, kreikkalaisen taruston runoratsua, joka on Valittujen Palojen ja koko kansainvälisen Reader´s Digest –konsernin tunnus.

Aatos Erkolla ja Valituilla Paloilla on pitkä yhteinen historia. Aatos Erkon isä Eljas Erkko kiinnostui jo sotavuosina Reader´s Digest –lehdestä ja ryhtyi neuvottelemaan amerikkalaisyhtiön johdon kanssa lehden suomenkielisen painoksen perustamisesta. Neuvottelut sujuivat myönteisesti, ja niin Valittujen Palojen ensimmäinen numero ilmestyi jatkosodan päättymisen jälkeen kesäkuussa 1945.

Aatos Erkko oli ensimmäisen numeron ilmestyessä 12-vuotias, mutta hän muistaa elävästi, miten sodasta toipuvat säännöstelytalouden ja Neuvostoliiton valvontakomission puristuksessa elävät suomalaiset ottivat uuden kansainvälisen lehden innokkaasti vastaan.

”Se kesäkuun numero myytiin loppuun kolmessa päivässä. Tiedonnälkä oli valtava.”

Opiskellessaan Yhdysvalloissa 1950-luvulla Aatos Erkko vieraili usein New Yorkin lähellä Pleasantvillessa Reader´s Digestin pääkonttorissa, jossa hänellä oli paljon henkilökohtaisia ystäviä.

Eljas Erkon kuoltua vuonna 1965 Aatos Erkosta tuli Sanoma Osakeyhtiön toimitusjohtaja. Samalla Valittujen Palojen julkaiseminen siirtyi hänen vastuulleen.

Kun Reader´s Digest perusti Valittujen Palojen julkaisemista varten Suomeen erillisen tytäryhtiön 1960-luvulla, Aatos Erkko tuli siihen vähemmistöomistajaksi 20 prosentin osuudella. Järjestely oli poikkeuksellinen luottamuksen osoitus Erkolle: muissa maissa amerikkalainen emoyhtiö omisti tytäryhtiönsä yleensä kokonaan.

Erkko toimi Valittujen Palojen hallituksen puheenjohtajana aina 1980-luvulle, jolloin Reader´s Digest osti tytäryhtiönsä kaikki osakkeet itselleen.

Sanoma Osakeyhtiön ja Valittujen Palojen ohella Erkko on ollut useiden suuryritysten hallituksissa, muun muassa Rupert Murdochin johtamassa News Corporationissa. Aatos Erkon pitkä kokemus lehtialalla ja elinkeinoelämän johtopaikoilla on tehnyt hänestä miehen, jonka sanomisia kuunnellaan tarkkaan.

Erkko myönsi Valituille Paloille haastattelun lehden 60-vuotisjuhlan kunniaksi. Haastattelussa hän esittää näkemyksiään lehdestä ja suomalaisesta yhteiskunnasta.
 

Valitut Palat oli sotien jälkeen lännen ääni Suomessa, jota Neuvostoliitto valvoi tarkasti. Miten se vaikutti toimitustyöhön?

Erkko: Se, että Valitut Palat edusti, mitä edusti, aiheutti tietysti aika huolellista toimituksellista politiikkaa. Kyllä oli koko joukko asioita, joita ei sitten julkaistu.

Tuliko esimerkiksi 1960- ja 1970-luvulla, vastaan tilanteita, joissa jouduttiin harkitsemaan, mitä voidaan julkaista ja mitä ei?

Erkko: Jokainen tapaus harkittiin erikseen. Varmasti olin hieman varovaisempi kuin Pleasantville toivoi.

Minkälaisia muistoja teillä on Valittujen Palojen amerikkalaisesta emoyhtiöstä Reader´s Digestistä?

Erkko: Henkilökohtainen suhde alkoi selkeämmin vuodesta 1952. Asuin silloin Yhdysvalloissa vuoden ja vietin paljon aikaa Pleasantvillessa. Olin joulujuhlissakin. Barclay Acheson (RD:n silloinen johtaja) oli sellainen isäfiguuri. Pleasantvillessa käydessäni asuin hänen kotonaan, mutta normaalisti Columbia-yliopiston campuksella. Menin naimisiin vuonna 1959 Washington DC:ssä. Häämatkalla kävimme myös Pleasantvillessa.

Kansainvälisen lehtimaailma taisi Valittujen Palojen alkuaikoina olla epämuodollisempi kuin nykyään?

Erkko: Kyllä kai se oli kovaa silloinkin, ja intrigit olivat olemassa. Mutta minua kohdeltiin poikkeuksellisen hyvin. Ja kuulun sellaiseen sukupolveen, jossa henkilökohtaiset suhteet ovat erittäin tärkeitä.

Tapasitteko koskaan Reader´s Digestin perustajapariskuntaa, Dewitt Wallacea ja Lila Acheson Wallacea?

Erkko: Kyllä, he kävivät Helsingissä. Muistikuvani siitä ovat aika hämärät. Isäni hoiti isännyyttä silloin.

Te olette katsellut kansainvälistä mediamaailmaa myös ulkomaisten yhtiöiden, kuten Rupert Murdochin johtaman News Corporationin hallituksesta. Millaisen ikkunan se teille avasi?

Erkko: Tietysti se avasi valtavan ison ikkunan. Ruperthan on hyvin dynaaminen ja energinen, toisaalta mielestäni aika suoraselkäinen ja rehellinen. Tietysti siinä volyymissä, jossa hän liikkuu, joutuu tasapainottelemaan pääoman ja resurssien välissä, mikä on varmasti hyvin vaikeaa.

Onko mediayhtiön oikea paikka pörssissä?

Erkko: Tämä on kovasti henkilökohtainen kysymys, ja minä vastaisin, että ei. Jos on välttämätöntä, että yhtiön osakkeet ovat kauppatavaraa, jota voidaan myydä ja ostaa, sen täytyy tapahtua pörssin kautta. Ja silloin sijoittajilla eli pörssillä on minun mielestäni liian suuri sananvalta siihen, mitä tapahtuu. Se on meilläkin Suomessa nähty. Onhan julkaisutoiminta parhaimmillaan on aika vakava asia, ja omistajan tai omistajien rooli on erilainen kuin normaaliyrityksessä, jollaisessa usein perustetaan, kasvatetaan ja myydään ja jossa yhtiön tarkoitus sinänsä on aina luoda lisää rahaa. Ja jos mediatoiminta menee siihen, niin siinä menetetään yksi olennainen osa mediatoiminnan olemassaolosta minun mielestäni. Mutta minä myönnän, että olen tässä suhteessa vanhanaikainen.

Mitä mieltä olette säätiöomistuksesta?

Erkko: Säätiömuoto on yksi muoto, mutta säätiönkin pitää olla hyvin hoidettu. Siinä ei ole automatiikkaa. On hyviä ja huonoja säätiöitä.

Suomessa perustetaan uusia aikakauslehtiä lähes viikoittain. Millaisena näette aikakauslehdistön tulevaisuuden?

Erkko: No, en tiedä noin yleisesti, mutta SanomaWSOY on mittavan suuri aikakauslehtikustantaja. Aikakauslehdet on sen suurin toiminto tällä hetkellä, ja yhtiö toimii melkein kaikkialla Euroopassa. Kyllä minulla on se käsitys, että yhtiön johto, johon minä en siis kuulu, uskoo aikakauslehtien tulevaisuuteen.

Ettekö usko sanomalehden tulevaisuuteen?

Erkko: Tietysti uskon sanomalehteen, mutta se mikä koskee aikakauslehtiä koskee myös sanomalehtiä, eli paikallaan ei voi seistä. Pitää kehittää tuotetta ja tehdä se mielekkäämmäksi lukijoille. Tällä minä en tarkoita, että pitäisi tehdä niistä halpoja ja sensaatiomaisia. En siihen oikein usko. Se on sellaista kaivoon kannettua vettä. Uskon, että ne kustantajat, joiden mielestä painetun sanan tehtävänä on kilpailla television kanssa, ajautuvat helposti karille.

SanomaWSOY on ostanut ja perustanut ilmaisjakelulehtiä. Onko niissä sanomalehdistön tulevaisuus?

Erkko: Se sotii aika paljon perinteistä sanomalehtien ja aikakauslehtien kustannustoimintaa vastaan. En oikein jaksa uskoa, että ilmaisjakelulehdillä on pysyvää merkitystä.

MTV3:n omistus on siirtymässä nyt Ruotsiin ja yhtiöstä on tulossa osa Pohjoismaista televisiojättiä. Saavutetaanko Pohjoismaisella tv-yhtiöllä mielestänne suuria etuja?

Erkko: Ei, päinvastoin. En usko, että sillä on paljon mahdollisuuksia, mutta jos joku haluaa riskeerata oman asemansa ja pääomansa, niin tehköön niin sitten.

Olisiko Ylen mielestänne keskityttävä tv-toiminnassaan kulttuuri- ja ajankohtaisohjelmiin sen sijaan, että se yrittää kilpailla myös viihdepuolella?

Erkko: En ota kantaa näihin asioihin. Mielestäni on selvää, että jos televisioyhtiöllä on poikkeukselliset valtuudet ja mahdollisuus saada pääomaa hoitaakseen tiettyjä yleishyödyllisiä toimintoja, niin sen pitää se myös tehdä. Siinä on kyllä työkenttääkin tavattoman paljon.

Välittävätkö suomalaiset tiedotusvälineet liian paljon viranomaisilta saamaansa tietoa?

Erkko: Suomalaisille tämä on hyvin ominaista. Suomalainenhan on hyvin viranomaisorientoitunut, ja media seuraa kiltisti perässä. Media saa kyllä syyttää aika paljon itseään.

Ruotsalainen media käsitteli tsunami-onnettomuuden hoitoa ärhäkkäämmin kuin suomalainen?

Erkko: Turvallisuushakuisuus on hyvin ruotsalainen reaktio. Suomalainen pystyy paremmin itse hoitamaan itseään. Ruotsalainen ei enää siihen pysty, vaan siellä ollaan käsi kädessä. Suomalainen on lakonisempi. Se ehkä kiroaa ja menee saunaan, eikös niin. Joskus vielä ottaa ryypyn. Aasian kriisi osoitti, että meillä on sodan jälkeen tottumus ja ymmärtämys kriisejä kohtaan toisenlainen kuin Ruotsilla.

Minkälainen vaikutus perustamallanne Sanoma Osakeyhtiön toimittajakoululla on ollut kotimaiseen journalismiin?

Erkko: Kyllä minä haluan väittää, että toimittajakoululla oli erittäin suuri merkitys. Se johdatteli koko toimittajauraa, koulutusta ja ammattia, uuteen suuntaan. Yksi tärkeä päätös oli, että valmistuneita ”koululaisia” ei sidottu palvelemaan omaa taloa.

Minkälaisen arvosanan annatte tämän päivän toimittajille?

Erkko: Toimittajia on ilmeisesti liian paljon, ja vakituisten työpaikkojen saanti on hyvin vaikeata. Nuoret toimittajat ovat silti älykkäitä, aikaansaapia ja kielitaitoisia aivan toisella tavalla kuin ennen.

Ovatko suomalaiset toimittajat liian kilttejä päättäjille?

Erkko: En minä tuohon oikein pysty vastaamaan tuohon. Menen taaksepäin siihen toimittajakouluun. Siinä oli suuri merkitys sillä, että siellä kävi aika paljon päättäjiä. Huomattiin, että he ovat vain ihmisiä.

Neuvostoliiton aikana suomalainen media harjoitti itsesensuuria. Jäikö tuosta suomettumisesta painolastia tiedotusvälineisiimme?

Erkko: Luulen, että toimittajilla on ollut kohtalaisen selkeä kuva realiteeteista.

Yhdysvalloissa ei nykyään opiskele paljonkaan suomalaisia. Onko se mielestänne ongelma?

Erkko: Se on vaikea kysymys. Minun mielestäni ei pidä katsoa peruskoulutusta. Mitä taas tulee jatko-opintoihin, kyllä siellä edelleen on suomalaisia. Minä luulen, että meidän ei pidä katsoa näitä tilastoja lukumääräisesti. Pikemminkin haluaisin väittää, että ongelmana on saada Suomeen huippuluokan tutkijoita ja tiedemiehiä.

Suomi ei kovin hyvin kohtele niitä, jotka tänne tulevat opiskelemaan, ja työlupakäytäntömme on aika monimutkainen?

Erkko: Siinä on paljon sellaista, joka vaatisi ihan uutta ajattelua, mutta tässä on kyse suojelumekanismista. Meidän yliopistojemme korkeimpiin tiedeyhteisöihin eivät ulkomaalaiset pääse. Muualla maailmassa tehdään kaikki, että he tulisivat. Tämä on suuri ongelma.

Pitäisikö Suomeen houkutella ulkomaisia yrityksiä nykyistä enemmän?

Erkko: Kyllä, mutta miksi jokin ulkomainen suuryritys tulisi Suomeen? On ihan selvää, että se ei tule siksi, että työvoima on halpaa. Sillä täytyy olla jokin muu argumentti, ja näitä argumentteja ei ole mielestäni tarpeeksi selvitetty tai ei ole ryhdytty toimenpiteisiin noiden argumenttien luomiseksi. Sen takia koulutustason nostaminen on todella kiireinen ja tärkeä asia. Mahdollisimman laajasti, ei elitistisesti.

Suomihan on menestynyt jo nyt hyvin kansainvälisissä koulutusvertailuissa?

Erkko: Se on lohdullista. Aika hurja oli vertailu Suomen ja Ruotsin koulujen välillä; suomalaiset koulut olivat ylivoimaisesti parempia. Siellä opetettiin jotakin, mutta Ruotsissa ei, ja tämä on tärkeätä. Ei pidä hellittää, pikemmin vaan aktivoitua entistä enemmän. Yliopistot, korkeakoulut ja valtiovalta, kaikkien pitää suosia koulutuksen lisäämistä. Ja se edellyttää huippuopettajia ja huippulaboratorioita. Tässä meillä on suuri työkenttä.

Uhkaako Suomea muuttuminen tytäryhtiötaloudeksi?

Erkko: En tiedä. Olemassaolevien toimintojen osalta saattaa tällainen kehitys olla mahdollista. Mitä minä kaipaan, on uutta dynamiikkaa ja sitten todella voimakkaita ponnistuksia saada tänne ulkomaisia yrityksiä.

Olette aina ollut pohjoismaisen yhteistyön puolestapuhuja. Millä mielellä katsotte heikentyvää pohjoismaista yhteyttä?

Erkko: Suomi on pieni maa. Täällä on hyvin pienet henkiset resurssit, ja niitäkin joita on, käytetään heikosti hyväksi. Olemme sijoittaneet Brysseliin, EU-asioihin. Silloin on pohjoismaisuus, suhteiden hoito Ruotsiin päin heikentynyt. Se, että Pohjoismaat ovat poliittisesti ja sotilaallisesti niin jakautuneet kuin ovat, ei paranna asiaa.

Tunnetaanko Suomessa riittävästi kiinnostusta Venäjään?

Erkko: Venäjällä on monia asioita, joita ei länsiajattelussa pidetä hyväksyttävinä tai miellyttävinä. Minä olen kuitenkin sitä mieltä, että Venäjä menee eteenpäin koko ajan ja että sillä on valtavat mahdollisuudet verrattuna Kiinaan. Monelle tulee vielä kylmä suihku Kiinan suhteen. Venäjä on osa Eurooppaa, Kiina ei ole. Se meidän täytyy muistaa.

Olitte aikoinaan voimakkaasti Euroopan Unioniin liittymisen kannalla?

Erkko: Kyllä, ja olen edelleenkin.

Pitäisikö Suomen mielestänne liittyä Natoon?

Erkko: Monessa maassa Natoon liittymisen yksi argumentti on ollut se, että ei ole varaa pitää itse kaikkia puolustussysteemeitä. Kyllä meilläkin armeijan ylläpito aika koville ottaa armeijan ylläpitäminen, mutta suomalainen on yhä aika innostunut armeijasta. Nähdäkseni Natoon liittyminen ei ole ajankohtaista.

Otitte aikoinaan kantaa Tarja Halosen presidenttiehdokkuuden puolesta. Toivotteko hänen asettuvan ehdolle toiselle kaudelle?

Erkko: En halua tässä vaiheessa kommentoida.

Mitä mieltä olette presidentin YK:ssa pitämästä puheesta, jossa hän melko suorin sanoin arvosteli Yhdysvaltoja?

Erkko: Hän oli totuudenmukainen. Oliko se sitten kovin diplomaattista, siitä voi olla montaa mieltä.

Mitä mieltä olette Suomen hallituksen suhteista Yhdysvaltoihin?

Erkko: Suomessa on edelleen hämmästyttävästi perussympatiaa Yhdysvaltoja kohtaan, mutta se ei merkitse, että hyväksyttäisiin Yhdysvaltain hallituksen ja presidentin politiikkaa. Mitä tulee meidän viralliseen ulkopolitiikkaamme, niin sehän on kauhean jähmettynyttä tällä hetkellä, ei pelkästään Yhdysvaltoihin vaan ylimalkaan. Se on jäykkää ja pelonsekaista. Ei oikein haluta koskea mihinkään.

Suomi on menestynyt hyvin kilpailukykymittauksissa. Missä on mielestänne hyvän menestyksemme salaisuus?

Erkko: Talvisodan hengessä. Olen sitä mieltä, että se ei syntynyt propagandasta vaan aiemmista keskeisistä päätöksistä. Kun Suomi oli kahtiajakautunut valkoisiin ja punaisiin, niin kymmenessä vuodessa siitä alettiin rakentaa vakavasti Suomea, siis 1930-luvun alusta lähtien. Sosiaaliset parannukset, työpaikat, asunnot, terveydenhoito, koululaitos, nämä tulivat kaikille, ei vain joillekin. Se oli aivan keskeisen tärkeätä ja mahdollisti sitten 1939 ja jatkosodassa sen, että niin punainen kuin valkoinen samassa korsussa pystyi tappelemaan samalla tavalla. Ja kun sota sitten päättyi, korsukaverit auttoivat tätä henkisesti huonosti valmistautunutta, kouluttamatonta suomalaista. Asevelihenki - nimi on ehkä uhkaava, mutta tulos on hämmästyttävä. Se antoi suunnattomat voimavarat tälle kansalle. Hyvinvointi ja korkea elintaso tietysti murentavat sitä, mutta ei se nyt ole vielä hirvittävästi murentunut.

Uskotteko Suomen pärjäävän myös tulevaisuudessa?

Erkko: Kyllä minulla on oikeastaan aika voimakas luottamus siihen, että tämä maa menee eteenpäin ja kehittyy.

Teillä on ollut keskeinen rooli Valittujen Palojen kehittämisessä. Mitä mieltä olette lehdestä nyt?

Erkko: No, minä tein parhaani. Minua kiinnosti se ennen kaikkea. Kyllä minä haluan olla optimisti Valittujen Palojen ja Reader´s Digestin suhteen.